Harrin vappupuhe Pornaisissa

Me emme tarvitse uutta liikettä. Meillä on jo liike. Meillä on liike, joka on luonnut hyvinvointivaltion ja parantanut työväen asemaa jo sadan vuoden ajan. Meillä on liike, joka toimii nyt kaikkien ihmisten elinolojen, elinympäristön ja työympäristön parantamiseksi.

Hyvä Halkian ja Pornaisten väki. Hyvät vieraat.

Minusta tuli sosialidemokraatti kun täytin kuusi vuotta. Se oli isoisäni syytä. Hän kertoi minulle tarinan miehestä, joka ei suostunut ottamaan vankikaveriltaan leipää, koska toinen tarvitsi enemmän. Ukki oli minun ihanteeni ja hänen ihanteensa oli Yrjö Kallinen. Ukki syntyi 1909 Hirvensalmella. Nuorena aikuisena hän tuli työn perässä Kymijokilaaksoon, Inkeroisiin, jossa rakennettiin tehdasta. Siinä tehtaassa ukki teki koko työuransa. Sodassa hän palveli aseettomana lääkintämiehenä ja huoltojoukoissa. Hän oli ainoa veteraani, joka osallistui rauhanmarssille 70-luvulla. Hän ei koskaan omistanut autoa ja liikkui niin pitkälle kuin pyörällä pääsi. Eläkkeellä hän hoiti rakentamansa rintamiestalon puutarhaa ja teki minun kanssani kala- ja metsäretkiä. Pieni puutarha, kalastaminen ja metsänantimet loivat luonnonmukaisen ja lähes omavaraisen systeemin. Ukki toimi aktiivisesti työväenliikkeessä ja oli itseoppinut Kymijokivarren terapeutti, jonka pihalle ihmiset tulivat murheineen. Ukin elämäntavassa yhdistyivät työväenliike ja ekologiset arvot.

Sosialidemokraattiseen puolueeseen liityin kuitenkin vasta 48 vuotta myöhemmin. Askel liittyä ensimmäistä kertaa puolueeseen oli suuri. Vierastin politiikkaa, lyhytnäköistä päätöksentekoa, keinotekoista vastakkainasettelua ja henkselien paukuttelua. Vierastin teknokraattista ja materialistista maailmankuvaa, joka tunnisti vain kovat arvot. Vierastan niitä edelleen.

Kulttuuri ja sivistys eivät ole politiikassa erityisen suosittuja. Kulttuuri ei ole vain kermavaahtoa kakun koristeena, se on itse kakku. Kulttuuri tuottaa hyvinvointia, itseymmärrystä ja työtä. Pornaisissa kiitos kulttuurin vaalimisesta kuuluu aktiivisille ihmisille, ei niinkään kunnalle. Aktiivisten pornaislaisten ansiosta meillä on kesäteatterit, musiikkia, tanssia, sirkus- ja kuvataidetoimintaa lapsille ja nuorille, videopajoja, kirjallisuutta. Ja meillä on monipuoliset mahdollisuudet harrastaa ruumiinkulttuuria.

Huonosti voiva yhteiskunta leikkaa kulttuurista. Huonosti voiva kunta hylkää paikallisen kulttuurin.

Terapia- ja mielenterveyspalvelut eivät myöskään kuulu politiikan suosituimpiin aiheisiin. Terapiapalveluilla ja mielenterveyspotilailla ei ole puolestapuhujia. Hoitoon pääsy on vaikeaa, yksityiset terapiat ovat kalliita. Luontolähtöiset ja eläinavusteiset terapiat ovat hyvä vaihtoehto ja kustannustehokas tapa lisätä hyvinvointia.

Hyvät kuulijat.

Kuulimme äsken Pornaisten tilanteesta vuosina 1917-18. Sisällissota loppui näihin aikoihin toukokuussa sata vuotta sitten. Vangiksi jäi arviolta 76 000 punaista. Suurimmat menetykset koettiin taistelujen tauottua massateloituksina ja epäinhimillisinä vankileirioloina. Sodan traumat vaikuttavat vieläkin. Tässä lähellä asuu ihmisiä, joita on lapsena kielletty tulemaan työväentalolle tai edes tälle mäelle.

Vihapuheen ja populismin aikana on tärkeää rakentaa siltoja ja ymmärrystä eri näkemysten, kansallisuuksien, vähemmistöjen, kielien ja sukupolvien välille. Sovinnon symbolina näen tämän muistomerkkihankkeenkin – kunhan vain järjestäjätahot pääsevät yksimielisyyteen asiasta!

Olof Palme puhui vuonna 1978 näin:

”Ensimmäinen toukokuuta on solidaarisuuden ja turvallisuuden päivä. Tänä päivänä yhteisöllisyys koetaan erityisen voimakkaasti. Yhteisöllisyys, jolla luodaan parempi tulevaisuus. Ja voimakkaammin kuin pitkään aikaan tunnemme kuinka tärkeää on yhdessä vastustaa porvarillista turvattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, itsekkyyttä, kovaa ja kylmää kilpailua. Tänään olemme yhteisöllisyyden ja inhimillisen lämmön puolella, sosialismin puolella. ”

Palmen puhe 40 vuoden takaa tuntuu yhä tuoreelta. Kysymyksenasettelu on sama. Uskallammeko asettua yhteisöllisyyden ja inhimillisen lämmön, myötätunnon puolelle?

Äsken puhuin sovinnollisuudesta ja siltojen rakentamisesta. On myös tekoja ja ideologioita, joita ei pidä hyväksyä. Rasismi, väkivalta, syrjiminen ja kiusaaminen ovat sellaisia. Uskallammeko tehdä niitä asioita, joista syntyy parempi tulevaisuus? Uskommeko itse, että huominen voi olla parempi?

Hyvät muutokset kestävät vuosikymmeniä, huonot tapahtuvat nopeasti. Luonnonmullistukset, tulipalot, onnettomuudet, väkivaltaisuudet ovat nopeita. Mutta on myös hitaita, huonoja muutoksia. Ilmastonmuutoksen ja jätteiden, erityisesti muovijätteiden, kanssa ollaan jo kriittisessä pisteessä. Tällaiseen hitaaseen, huonoon muutokseen ihminen sopeutuu helposti ja sokeutuu sille.

On myös nopeita hyviä muutoksia. On paljon asioita, jotka vain voitaisiin päättää ja sitten ne tapahtuvat.

Hitaita, hyviä muutoksia varten tarvitaan aatteita, jotka kantavat sukupolvien yli. Sellaisia kuin työväenliike ja feminismi. Naisten oikeuksien puolesta on taisteltu 100 vuotta ja #metoo osoitti kuinka paljon on vielä tekemistä. 15-vuotias tyttäreni sanoi, että puhu tasa-arvosta. Sen pitäisi olla niin luonnollista, ettei siitä tarvitse puhua.

Hyvät kuulijat.

Onko meillä todella kanttia jättää tuhottu maapallo ja romutettu hyvinvointivaltio sosiaalisine ongelmineen nuorille? Onko meillä varaa pitää nuoret pois päätöksenteosta? Omaa kuolemanpelkoaan oireilevilla äijillä on liikaa valtaa. He ovat välinpitämättömiä ja tuhoavat mieluummin planeetan kuin muuttavat ruokavaliotaan. Ihmiset kokevat loukkaavaksi sen, ettei ekologisia kysymyksiä oteta vakavasti.

Politiikkaan lähteminen ei ollut minulle egotrippi. Se on ekotrippi.

Välinpitämättömiksi tulevat myös syrjäytyneet ihmiset, ne joilla ei ole toivoa.

Meidän yli viisikymppisten tehtävä on tukea nuorista nousevaa liikettä ja raivata sille tilaa. Aikuinen poikani lähetti musavideon, jossa toistetaan, että kaikki on pilalla, pelkkää paskaa tilalla. Haluammeko todella jättää jälkeemme toivottomuuden?

Tasa-arvo, rauha ja kulttuuri ovat työväenliikkeen kulmakiviä. Tänä päivänä siihen on lisättävä ekologinen elämäntapa ja arvot. Parhaiten nämä toteutuvat hyvinvointivaltiossa. Me emme tarvitse uutta liikettä. Meillä on työväenliike. Mutta sen pitää nyt uudistua!

Hyvää vappua.

One thought on “Harrin vappupuhe Pornaisissa”

  1. Harri, se uudistus on välttämätön.
    Minun historiani on kohtuullisen samanlainen.
    Mielestäni, kaikella hyvällä, SDP:n kannattaisi lopettaa se ”valittaminen” ja
    ottaa ero ammattiyhdistyksiin ja oikeasti olla puolue joka on
    kaikkien pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa tukevien puolue.
    Työn tekeminen ja siihen tarttuminen pitäisi olla kaiken a ja o.

    Tiedät varmaan mitä tarkoitan.

    T: Hannu Aarrelampi

Comments are closed.