Aleksanteri Gustafsson: Ilmastonmuutoksen ja terapian sukupolvi

Harrin vaaliteemoina ovat mielenterveys, ympäristö ja kulttuuri. Nämä teemat ovat nykypäivänä tärkeämpiä kuin koskaan. Mielenterveyden ongelmista kärsivien ihmisten määrä on kasvanut ja jatkaa kasvamistaan. Ongelmien juurisyyt eivät ole ihmisissä itsessään, vaan jotakin on pielessä yhteiskunnassamme. Kilpailu ja kova paine menestyä ajavat jo koululaisia uupumuksen partaalle.

Koko maailma kohtaa tänä päivänä saman ympäristökriisin. Ihmisen aiheuttama lajien massasukupuutto, kuumeneva ilmasto sekä ympäristön saastuminen kemikaaleilla ja muovilla uhkaavat luontoa ja samalla ihmiskuntaa. Ympäristökriisit ovat yksiselitteisesti tärkein poliittinen kysymys seuraavien vuosikymmenten aikana.

Kulttuuri on erottamaton osa ihmisen olemassaoloa. Se tekee elämästä elämisen arvoista. Taide ja viihde luovat myös merkittävän määrän työpaikkoja. Kulttuuria pitää saada ihmisten lähelle ja saavutettavaksi.

Jos hellittäisimme paineita, joita asetamme itsellemme ja lapsillemme, voisimme paremmin. Jos työelämässä olisi kevyempi olla, ja vapaa-aikaa olisi enemmän, ei meidän tarvitsisi kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja aineellisiin statuksen symboleihin ja kiireistä elämää helpottaviin hilavitkuttimiin. Jos ostaisimme liput koko perheelle teatteriin, aiheuttaisimme vähemmän ympäristötuhoa ja toisimme työtä kulttuurin ammattilaisille. Oikeudenmukainen vihreä siirtymä pitää kaikki mukana, ja tekee elämästä elämisen arvoista.

Minun sukupolveni on elänyt koko elämänsä ilmastonmuutoksen varjossa. Mielenterveyden ongelmat ovat näkyneet lähipiirissäni niin kauan kuin muistan. Harrilla on mielenterveyden ja kulttuurin ammattilaisena hyvä käsitys siitä, miten yhteiskuntamme voi tukea hyvinvointia. Hänellä on taitoa tehdä Suomesta parempi paikka elää. Siksi minä äänestän eduskuntavaaleissa Harria!

Aleksanteri Gustafsson

Kampanjapäällikkö

Pääkirjoitus Virtasen viesti -lehdessä

Kun ei vaan enää jaksa

Mielenterveyden ongelmat syrjäyttävät työelämästä ja opiskelusta. Korkeaa työllisyysastetta tarvitaan, jotta hyvinvointiyhteiskunta säilyy. Työ on tärkeää toimeentulon, osallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta. Yli puolet työkyvyttömyyseläkkeistä ja kolmannes sairauspäivistä on mielenterveysperusteisia. Pitää kysyä, mikä työelämässä on vikana, kun ihmiset eivät jaksa sitä, tai kun nuoret uupuvat opintoihinsa. Työelämää voidaan parantaa monin tavoin niin, että se tukee mielen hyvinvointia. Mielenterveyden pitää olla keskiössä työelämän muutoksissa.

Huonot työolot sairastuttavat meidät. Ne heikentävät keskittymiskykyä, aiheuttavat väsymystä ja riittämättömyyden tunteita. Työ voi olla emotionaalisesti kuormittavaa tai työyhteisön tuki on heikkoa. Se voi olla ajankäytöllisesti haastavaa, palkka olla huono tai työmatkat liian pitkiä.

Miten pidentää ihmisten työuria ja tukea jaksamista ja hyvinvointia? Työelämän joustoja pitää lisätä. Osasairausloman käyttöä voidaan helpottaa. Johtamista pitää parantaa oikeudenmukaisemmaksi, työn prosesseja selkiyttää. Työn mielekkyys ja arvostus tukevat hyvinvointia. Työntekijän osaaminen tehtäväänsä on varmistettava. Epäkohtiin pitää puuttua – epäasialliseen käytökseen, kiusaamisen ja syrjintään on puututtava jo lainkin nojalla. Esihenkilöiden mielenterveysosaamista on lisättävä. Työterveyshuollon tulee tarjota varhaista psykoterapiaa.

Lähes 140 vuotta sitten työväenliike alkoi vaatia parannuksia työntekijöiden oikeuksiin ja työolosuhteisiin, kuten kymmentuntista päivää. Nyt tarvitaan uutta työväenliikettä mielenterveyskriisin ratkaisemiseksi. Mielenterveyskriisin kustannukset ovat Suomessa 11 miljardia euroa vuodessa.  Ratkaisuksi ei riitä terapiapalveluiden lisääminen, vaan tarvitaan laajaa yhteiskunnallista muutosta. Mukaan pitää saada kunnat (ennaltaehkäisy ja hyvinvointipalvelut), hyvinvointialueet (erityisesti perusterveydenhuollon terapiapalvelut ja ennaltaehkäisy), työnantajat (työolojen parantaminen hyvinvoinnin näkökulmasta, liikunta- ja kulttuurisetelit, työterveydenhuollon kehittäminen), oppilaitokset (pääsykoe- ja suorituspaineiden hellittäminen, lähiopetus ja opiskelusuojelu) sekä valtion tukitoimet (sosiaaliturvan uudistus, opintorahan nosto, mielenterveyden hoitoon tuplapanostus).

Mielenterveyden rooli korostuu työnmurroksessa ja yhteiskunnallisessa epävarmuudessa: Ukrainan sota, ympäristökriisi ja covid. Pelkästään pandemian arvioitiin lisäävän ahdistus- ja masennushäiriöitä 25 prosentilla. Ihmiset kokevat turvattomuutta. Työelämässä jaksamista parantavat oikeudenmukaiset ja työn vaativuutta vastaavat palkkaratkaisut.

Julkaistu Vaalikynä-kirjoituksena Keski-Uusimaassa 27.3.2023

Sari Varpama: Sodassa muita lajeja vastaan

Ukrainan sotaa seuratessa en voi inhimillisen kärsimyksen lisäksi olla ajattelematta sodan jalkoihin jääviä eläimiä. Ihmisen hädästä kuulemme joka päivä. Sota on kammottavaa ja vastenmielistä, ja ihmisten kärsimys sietämätöntä. Harvemmin kuitenkaan uutisoidaan eläinten kärsimyksestä, jonka me ihmiset suuressa määrin aiheutamme. Valitettavasti myös muut, tilanteeseen täysin syyttömät elolliset olennot saavat osansa, luonnosta puhumattakaan. Kun kampanjoidaan, että ”Ukraina tarvitsee sinunkin apuasi”, ei kuitenkaan listata yhtäkään järjestöä, joka auttaisi eläimiä. Vain ihmisistä kuuluu välittää, vain ihmisiä pitää auttaa. Miksei myös eläimiä?

Yksi tuttava lausahti eläinten kärsimykseen liittyen, että nyt on suurempiakin murheita. Ihmiset ensin – ajattelussa kuulen vähän samaa kuin suomalaiset ensin –ajattelussa. Ikään kuin ihmiset lajina ja kansallisvaltiot olisivat jotenkin omissa poteroissaan.  Asumme kuitenkin kaikki samalla maapallolla, olemme väkisinkin yhtä ja keskinäisriippuvaisia.  Ihminen kavahtaa erilaisuutta, ja erilaisuus saattaa olla empatian este, oli erilaisuus sitten ihonväri tai neljä jalkaa.  Kärsimys on kärsimystä, eikä sitä tulisi tuottaa yhdellekään elävälle olennolle. Julmuus eläimiä kohtaan ei kannusta empatiaan myöskään ihmisiä kohtaan. Eläintä rääkkäävä lapsi katsotaan häiriintyneeksi, mutta aikuiset harjoittavat syvään juurtunutta, institutionaalista väkivaltaa eläimiä kohtaan monin eri tavoin, suorasti ja epäsuorasti.

Nykyään esimerkiksi jo myönnetään, että eläinten tehotuotanto on ekologisesti kestämätöntä, mutta se on myös epäeettistä. Eläinten olosuhteet eivät kestä päivänvaloa, ja jos niitä tuodaan julkisuuteen, siitä suututaan. Eläimet on alistettu markkinatalouden tuotantovälineiksi, eivätkä kuluttajat halua tietää siitä kärsimyksestä, joka tapahtuu suljettujen ovien takana. Kognitiivinen dissonanssimme sallii meidän syödä hyvillä mielin eläintä, joka ei ole koskaan nähnyt päivänvaloa tai saanut viettää hetkeäkään lajityypillistä elämää. ”Hyvä ruoka, parempi mieli”, kuten Atriakin jouluna kinkkujaan mainosti.

Ihmisyyden mitta on se, miten heikoimpia kohdellaan. Eläimet ovat ilmiselvästi heikoimmassa asemassa, vailla ääntä ja kykyä puolustaa itseään. Tämä vastuuttaa ihmistä. Porsimishäkissä viruva emakko, häkissään kituva turkiseläin, parsinavetassa vasikkansa perään huutava lehmä ja koditon lemmikkieläin tarvitsevat kaikki puolestaan puhujia, kuten myös vainottu susi tai vihatut ”vieraslajit”.  Eläinsuojelulainsäädäntömme on sivistysmaalle häpeällinen ja väärin nimetty: se ajaa enemmän mahdollisimman halpaa lihaa tuottavan koneiston kuin eläinten etua. Eläinsuojelun ylimpänä viranomaisena toimii maa- ja metsätalousministeriö, jonka poliittinen johto toimii eläinteollisuuden ja metsästäjien, ei eläinten hyvinvoinnin, ehdoilla.

Tuhoamme ja hyväksikäytämme muita tuntevia olentoja. Toisinkin voisi olla, jos tuntisimme vastuumme, ja ymmärtäisimme, että kyse on kokonaisuudesta. Ei ole tarpeen asetella vastakkain ihmisten ja eläinten etua, vaan kaikki hyötyisivät humaanimmasta maailmasta. Jokaisella elämällä on itseisarvo. Toivon, että vähitellen suhteemme muihin elollisiin muuttuisi uteliaaksi ja arvostavaksi. Monet lajit olemme jo onnistuneet ajamaan sukupuuttoon, mutta voisimmeko alkaa kiinnostua niistä kanssakulkijoista, joita meillä vielä on?  Nähdä ne yksilöinä, ainutlaatuisina, tuntevina ja ajattelevina olentoina? Voisiko sikakin, joka viisivuotiaan lapsen tasoisesti ymmärtää kyllä, kun sille halutaan pahaa, olla subjekti?

Tarvitsemme päättäjiä, jotka huomioivat ekologiset reunaehdot ja nykyisen elämäntapamme kestämättömyyden, ja kunnioittavat myös eläinten oikeuksia. Lopettakaamme sotiminen, myös muita lajeja vastaan.

Sari Varpama MSc, Clinical Gestalt Psychotherapist, työnohjaaja

Julkaistu Virtasen viesti vaalilehdessä

Outi Mäenpää: Hallitsemattomuuden äärellä kohti rakentavaa vuorovaikutusta

Vuorovaikutus on jatkuvaa ennakoimatonta liikettä. Kuten sanakin sen määrittelee, vaikuttua vuorotellen. Impulssi siirtyy sanallisesti ja kehollisesti ihmiseltä toiselle. Koska ihminen ei voi muuttaa toisen viestintästrategiaa, hänen kannattaa kehittää omaansa. Viestintä- ja vuorovaikutustaidot ovat taitoja, joita voi harjoitella. Ja ne ovat mitä tärkein työväline kelle tahansa, mutta erityisesti kansanedustajalle. Saavuttaakseen yhteisiä tavoitteita, on hänen kyettävä johtamaan itseään. Olen kouluttanut rakentavaa vuorovaikutusta ja statusviestintää (vallankäyttöä viestinnän keinoin) kolmekymmentä vuotta yrityksissä ja yhteisöissä. Tässä muutamat askelmerkit itsensä johtamiseen kohti rakentavaa vuorovaikutusta:

OLE ROHKEA JA ALTISTA ITSESI KASVULLE. Tutki omia vuorovaikutusmekanismejasi, sekä hermostosi vireytymisen taipumuksia. Mikä on kommunikaatiotyyliäsi haasteellisissa tilanteissa? Mikä triggeröi sinua, milloin pelot ohjaavat, mitkä varjosi peität kaikin voimin? Milloin siirryt ns. ”punaiselle” ja mitä sitten tapahtuu? Kuinka silloin viestit; kunnioittavasti, vai suojauduksi, hyökkäätkö ja aiheutatko toiselle mahdollisesti sosiaalista stressiä.

Muista, että ihminen on sosiaalinen, tunteva olento ja että turvallisessa olossa ihminen on parhaimmillaan. Polyvagaalisen teorian mukaan kognitiivinen ajattelu ja uuden oppiminen estyvät, jos ihminen ei koe olevansa turvassa. Silloin hapen kulutus keskittyy puolustautumisen vaistonvaraisiin järjestelmiin. Yritä lähestyä vastapeluriasi asenteena myötätunto itseäsi ja toista kohtaan, vaikka kyseessä olisi haasteellinen asia, suurikin näkemysero aiheesta.

Huipputiimejä yhdistää psykologinen turvallisuus. Se ei tarkoita konfliktien väistelyä eikä teeskennellyllä myönteisyydellä vaikeiden asioiden peittelyä. Se on rohkeutta haavoittuvuudesta käsin. Se antaa mahdollisuuden luoda ilmapiiri, joka on avoin ja luottamuksellinen. Sellaisessa voi kysyä asioita tai tehdä ehdotuksia ilman, että tulee tyrmätyksi, nolatuksi, tai nöyryytetyksi. Siellä ei turvauduta kriittisyyteen kasvojen menettämisen tai epäonnistumisen pelon takia. Siellä ei tule rangaistuksi virheistä. Siellä pyritään menemään kohti, vaikka se tuntuukin epämukavalta. Siellä uskalletaan puhua hankalista asioista. Siellä ollaan selkeitä ja suoria. Se ei tarkoita ylimielisyyttä, ei raakaa rehellisyyttä. Vaan empaattista kohtaamista, vaikka käsiteltävä asia olisi vaikea. Siellä kuunnellaan ja vaikututaan kehittämisen näkökulmasta, ei syyttämisen. Siellä on selkeät rajat sekä pelisäännöt. Siellä kunnioitetaan toisten osaamista ja erilaisuutta. Siellä on kutsu: KUINKA RATKAISEMME TÄMÄN YHDESSÄ?

On tunnettua ja tutkittua, että tunteet tapahtuvat kehossamme. ”Vaikka järkeä ja älykkyyttä pidetään ihmismielen kruununjalokivinä, tunteet hallitsevat ihmiselämää. Ne ohjailevat parinvalintaamme ja ystävyyssuhteitamme, ne herättävät meissä halun auttaa ja säätelevät moraaliamme. Tunteet tekevät meistä ihmisiä.” (Nummenmaa 2019). Sellaista työpaikkaa ei ole, missä ihmiset eivät toimisi tunteittensa pohjalta. Ne ovat aina mukana ihmiselossa, oli kyseessä työyhteisön vuorovaikutus, tai yksityispuolen. Asiat harvoin riitelevät, vaan usein riidan ytimessä ovat sanoittamattomat, tai kuulluksi tulemattomat tunteet ja tarpeet.

Tunteiden lukutaito on taito muiden joukossa. Harjoituta rauhoittamaan itseäsi ja parhaimmillaan myös toista. Kysy itseltäsi rikonko, vai rakennanko ja päätä rakentaa. Pyri kehittämään hyvää itseluottamusta ja pienentämään egosi valtaa. Uskaltaudu autenttiseen läsnäoloon. Se ei ole itsensä vieressä seisomista ikään kuin näytellen ”kaikessa pärjäävää, kannuksensa ansainnutta, virheitä tekemätöntä aikuista ihmistä”. Älä siis pyri olemaan täydellinen. Et voi olla enempää kuin olet. Ole rohkea ja suostu olemaan se, joka olet; varjoinesi, kipuinesi, voiminesi, lahjoinesi.

Olen tuntenut Harrin vuodesta 1985 ja tehnyt hänen kanssaan paljon yhteistyötä. Minusta hän omaa loistavat vuorovaikutustaidot. Hän on analyyttinen, älykäs, hän osaa sanoittaa asiansa ymmärrettävästi myös maallikon näkökulmasta, hän on tunnollinen, kova tekemään töitä, empaattinen, luja, luotettava ja hauskaa seuraa. Joten toivon sydämestäni, että hän pääsee antamaan panoksensa kansamme ja maamme hyväksi kansanedustajana.

Lopuksi lainaan Houstonin yliopiston tutkimusprofessori Brene Brownin määritelmää rohkeudesta: ” Rohkeus on sitä, että tekee vaikka pelottaa ja vaikka ei voi olla varma lopputuloksesta. Rohkeus on yhteyden avaamista & esimerkillä näyttämistä. Se on sydän auki olemista.”

Outi Mäenpää TeM, työnohjaaja, vuorovaikutuskouluttaja, Easel Ohjaaja, näytteliljä

Julkaistu Virtasen viesti -vaalilehdessä

Arja Alho: Arjen kauneus ja kulttuurin rikkaus

Onnea on unohtaa katseensa ilta-auringon maalaaman maisemaan tai herätä aamun ensimmäiseen valoon. Onnea on hivellä puusta hiottua kulhoa, savesta muotoiltua vatia, ihailla grafiikan lehden herkkiä viivoja tai kauniisti sidottua kukkakimppua. Onnea on antaa musiikin viedä keinuviin rytmiin mutta myös tunteiden mustiin vesiin.  Onnea on lehteillä kirjaa ja joutua toiseen maailmaan tai kokea ennen esiripun nousemista kihelmöivä jännitys.

Mistä ovat elämykset ja liikutus niiden kokemisesta tehty? Jokaisen resepti on oma mutta se tiedetään, että mielikuvitustamme ja luovuuttamme ruokitaan taiteilla. Ne auttavat meitä näkemään asioita yllättävällä tavalla ja laajentamaan kuvaamme maailmasta ja toisista ihmisistä.

Kulttuuri tarvitsee oman infransa siinä missä ihmisten liikkuminenkin maalla, meressä ja ilmassa.  Sitä pitää olla lähellä ja niinkin, että se kokoaa ihmisiä yhteen.  Kulttuuria pitää voida tehdä itse, kulttuuri tarvitsee yleisönsä palkitsemia tekijöitä – ja kaiken tämän kasvualustaa.  

Kulttuurin panostamisen ketjuja on joskus vaikea nähdä valintojen moninaisuudessa. Mutta useimmat ymmärtävät, että liikunta ja urheilu kuuluvat lasten ja nuorten arkeen ja että kun ketju on kunnossa, voimme kokea suurta yhteistä onnea menestyksestä. Musiikissakin pätee sama. Kun alan oppilaitoksia on eri puolilla maata, se synnyttää paitsi lahjakkuudet myös rikkaan musiikkielämän, josta pääsevät nauttimaan kaikki.

Rahalla on merkitystä.  Jos harrastaminen maksaa liikaa, menetetään yhteisesti jotakin. Jos kulttuurin tekemisellä ei elä, menetetään samoin. Jos kulttuuri kurjistuu, kansakunta joutuu identiteettikriisiin.

Vaalikeskusteluja hallitsevat varmuudella ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan tai talouteen keskittyvät politiikan asiantuntijat. Mutta poliittisen päättäjän on hallittava ihmisten elämisen ehtoja ja kun sitä yrittää tehdä, huomaa kaiken liittyvän kaikkeen.  Siksi äänestäjän on syytä kiinnittää katseensa sellaisiin ehdokkaisiin, jotka ovat uteliaita ja laaja-alaisia.

Kiinnostus kulttuuria kohtaan on kuin vakuutus, että numeroiden hallitseminen ja pykälien laatiminen on tarkoitettu ihmisiä ja elämää varten. Silloin tehdään yhteiskuntaa, jossa on aikaa ja mahdollista ammentaa onnen hetkiä.

Arja Alho, entinen poliittinen päättäjä, nykyinen aktivisti

Kirjoitus on julkaistu Virtasen viesti -vaalilehdessä

Kari Kyrönseppä: Virtain golfaa

Pyrkii dramaturgiksi Teatterikouluun, olen raadissa. Kirjoittavat, liikenneministeriksi myöhemmin yltävä rivaali käy tinkaamassa tarkennuksia kysymyksiin saadakseen selville mitä haetaan. Virtain vastaa omillaan. Molemmat pääsevät, kirkkaasti

Tekee näytelmiä, toista tusinaa, pitkälti, menestyy. Kuunnelmia, menestyy. Tv-sarjoja, menestyy.  Tulee Peteliuksen kanssa vastaanotolleni Yleen ja tarjoaa käsikirjoitusta nimeltä 55 minuuttia puheaikaa. Se on miekkosten henkilökohtainen vuodatus elämästä, hyvin suorasukainen ja hyvin synkkä. Tilaan sen. Toivon parasta.

Tulee hakemaan työhuoneeltani tarpeettomaksi jäänyttä divaania, on opiskellut itsensä psykoanalyytikoksi, Tanskassa, avaa vastaanoton naapurissani. Käymme Weeruskassa syömässä kaalikääryleitä, maksan. Yritän terapoida itseäni, Virtain ei mene halpaan, lopetan alkuunsa.

Perustaa kustantamon, Noxboox. Alkaa julkaista ohuita mutta sitä merkittävämpiä teoksia, myös omatekemiä. Tarjoan autofiktiotani hänelle. Virtain hymyilee, ei vastaa. Osaan kyllä lukea huulilta. Myöhemmin ymmärrän, kirja on julkaisematta. 

Ottaa paikkani Ylessä jäätyäni eläkkeelle, panee oitis työllä ja tuskalla rakentamani ohjelmistorakennelman silpuksi. Tulee shampanjapullon kanssa syntymäpäivilleni, kutsusta. Kiittelen isänmurhasta. Mitäpä sitä mies olisi muuta voinut tehdä, kumpikaan.

Viime kesänä kertoo alkaneensa harrastaa golfia, kuulostaa pahaenteiseltä. Ajan Pornaisiin mailat takapaksissa, lähdemme kentälle lapset mukana. Matkalla Virtain kertoo työstään kirkkovaltuustossa. Tunnenko tätä kaveria? Alamme lyödä harjoituspalloja, lahjoitan ylimääräiset mailani Harrin pojalle. Isän motoriset vahvuudet viittaavat hevosen kengittämiseen. Se siitä murhasta. Harjunpään tekijälle.

Ei se ainakaan vilpistele.

Kari Kyrönseppä, YLE:n legendaarinen tilaaja, viihteen kultasormi. Kirjoitus julkaistu vaalilehdessä, Virtasen viesti

Harri Virtanen ja korjaamisen ilo

Terapeutti, kirjailija ja kunnallispoliitikko Harri Virtanen pysähtyi asiakastapaamisten jälkeen puhumaan tulevaisuudesta, politiikasta ja edessä olevista isoista muutoksista. Teksti: Erik Bäckman

Mikä on parasta mitä uusi hallitus olisi saavuttanut neljän vuoden kuluttua?

Vihreän siirtymän voimakas liikkeellelähtö. Nopeassa tahdissa poistetaan fossiilisten polttoaineiden tuet, panostetaan TKI-rahoitukseen, luodaan nopeasti uutta kilpailukykyistä teollisuutta. Hyvinvointi lisääntyy ylipäätään. Saadaan sellaista näkymää tähän tilanteeseen, että voidaan onnistua kansallisesti ja kansainvälisesti. Tehdään poliittisia päätöksiä, joita johtaa tutkittu tieto, ja jotka lisäävät planeetan hyvinvointia. Hyvinvoinnin lisääntyminen näkyy pitkällä tähtäimellä sitä kautta, että kun ympäristö voi paremmin, niin me voimme paremmin.

Mitkä ovat ratkaisevat muutokset, joilla tähän päästään?

Asennemuutos päätöksentekijöillä. Nähdään oikeasti se, että kestävän elämäntavan, kestävän politiikan ja kestävän talouden luominen on välttämättömyys. Silloin voidaan kaikkea päätöksentekoa tarkastella suhteessa ympäristön kantokykyyn.

Kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtyminen kaikkialla on asia, jolla on valtava merkitys sekä ympäristön että ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Vihreän uudistuvan energian käyttöönotto on toinen iso asia, joka vaikuttaa kokonaisuuteen.

Mistä uuden hallituksen pitäisi aloittaa työnsä, että lähdetään tähän suuntaan?

Pitää tunnustaa, että ollaan kokonaan uudenlaisessa tilanteessa, jossa vanhat ratkaisumallit eivät toimi. On hyväksyttävä se, että muutokseen pitää vastata uusilla keinoilla ja uusilla yhteistyötavoilla. Uskon, että epävakaus kaikilla alueilla tulee lisääntymään – pandemia, kansainvälinen politiikka, Suomen tila, hyvinvointialueet – ollaan uusien haasteiden edessä, jotka eivät tottele vanhaa ajattelua. Tähän pitää varautua.

Pitää löytää yhteistyön näkymä näiden valtavien haasteiden edessä. Nyt ei ole aika populismille. On aika aktiiviselle kuuntelulle, vuorovaikutukselle, vastavuoroisuudelle ja konfliktinratkaisukyvylle – myös politiikassa.

Tämä kuulostaa vakavalta, synkiltä näkymiltä?

Sen takia tarvitaankin toivon eleitä, toivon tekoja ja vahvaa hyvinvointivaltiota, joka kestää. Että meillä on tunne, että meidän arki kestää, meidän elämä voi jatkua. Nyt ei missään tapauksessa ole aika heikentää hyvinvointivaltiota.

Osana vihreää siirtymää on nähtävä myös luovien alojen nousu, kulttuurin nousu, live-tilanteiden ja yhteisöllisyyden lisääntyminen. Niistä löytyy arjen iloa. Luovia aloja ei ole pidetty kovan politiikan ytimessä, niin kuin ei luontoasioitakaan. Nyt molemmat ovat siirtymässä aivan politiikan keskiöön. Luovien alojen kyky nähdä, luoda tulevaisuutta tulee olemaan poikkeuksellisen suuressa roolissa.

Meidän elämäntavan täytyy muuttua sellaiseksi, että se ei aiheuta kärsimystä muille, muille lajeille. Maa- ja metsätalouden on löydettävä uusi, kestävä tapa toimia. Nämä voivat olla niitä positiivisia ja merkitystä luovia asioita, kun niitä ruvetaan yhdessä tekemään.

Mitä esteitä näiden muutosten tiellä on?

Tekisi mieleni sanoa, että oman sukupolveni oman edun tavoittelu. Ylipäätään lyhytnäköinen voiton tavoittelu. Kuluttamisesta kiinni pitäminen. On päivänselvää, että meidän länsimaalaisten on laskettava kulutustasoamme.

Sitten on poliittiset virtaukset, jotka käyttävät hyväkseen tätä tilannetta ja vetoavat ihmisten haluun palauttaa vanha, että mikään ei saa muuttua, että saadaan pitää kaikista asioista kiinni.

Epätasa-arvo ja sen ylläpitäminen, demokratian halveksiminen ja sen rikkominen ovat myös esteitä näiden muutosten tiellä.

Mitä ne toivon eleet ja teot olisivat, jotka houkuttelevat ihmiset tähän muutokseen?

Merkityksellisyyden ja läsnäolon tuominen elämään. Lisääntyvä vapaa-aika voisi houkutella. Arvomaailman muutos – myös menestys täytyy määritellä uudelleen, se ei olekaan omistamista tai omaisuuden kasvua, se on päivittäisiä pieniä tekoja planeetan ja toisten ihmisten hyvinvoinnin hyväksi. Altruismi voi olla uusi menestyksen mittari. Palkintona on, että saadaan jatkaa elämää elinkelpoisella maapallolla ja se on meidän lapsillekin mahdollista.

Eikö näitä asioita ole yritetty henkisissä liikkeissäkin jo vuosituhansia tarjoilla?

Kyllä, joitakin vuosituhansia. On hämmentävää, että monet näistä asioista, joita nyt kohdataan, on olleet olemassa tosi pitkään, tieteen parissakin monia vuosikymmeniä tutkittuja. Ehkä ongelma on se, että politiikka ei ole tarttunut näihin asioihin. Tässä mennään taas työväenliikkeen juurille – parannettiin työläisten oloja, työaikaa, työviikkoa, hyvinvointia kaikille.

Oikeisto lupaa perinteisesti aina ”sinulle jotain lisää, sinulta ei oteta mitään pois” – se vetoaa myös pienituloiseen. Vasemmisto pitää nykyään puolestaan kiinni oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Nyt luodaan kestävää, oikeudenmukaisempaa elämäntapaa kaikille – mikä ei lupaa juuri sinulle juuri nyt mitään, ”ostovoimaa ensi kuussa”. 

Meidän lupauksen yksilölle täytyy olla ylipäätään parempi elämä, yhteiskuntarauha.

Olet itse pyrkinyt tekemään tätä muutosta omassa elämässä – mitä se on sinulle antanut?

Se on ollut ihan täyskäännös. Se on laittanut arvioimaan kaiken, koko elämäntavan uudelleen. En sano, että se kaikilta osin onnistuu tai on lähellekään täydellistä, mutta se on muuttanut ihmiskuvan, ajatukset kuluttamisesta ja elämän päämääristä. Se on antanut rohkeuden lähteä aktivismin ja vaikuttamisen tielle. Sisäänpäin kääntyneenä introverttina tekisin mieluummin jotain muuta, mutta tämä on tuonut halun tuoda oman sukupolven virheet esiin ja ryhtyä korjaamaan niitä. Kun täytän kohta kuusikymmentä, minua ei aja mikään poliittinen ura tai kunnianhimo.

Onko se korjaamisen ilo?

Se on se korjaamisen ilo. Se voi olla elämän tehtävä. Meillä on mahdollisuus tehdä tosi iso muutos, yksilötasolla, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

On ilmiselvää, että ihmiset voivat huonosti länsimaissa. Mielenterveyden, koetun onnellisuuden ja hyvinvoinnin alasajo on ihan huikea. Yksi asia siinä on työn, vapaa-ajan ja oman elämän yhteensovittaminen. Jos teen tuhottomasti töitä, miten enää nautin siinä elämästä ja olen yhdessä perheeni kanssa. Työn ja yksityiselämän ristiriidan ratkaiseminen on tosi iso juttu koetun hyvinvoinnin ja onnellisuuden kysymyksessä.

Muutoksen täytyy tapahtua yksilön tasolla ja organisaatioiden tasolla. Tämä systeemi aiheuttaa pahoinvointia ja ympäristön tuhoa. Miten me se korjataan? Tää on valtava, myönteinen haaste.

Erik Bäckman on johtamisvalmentaja ja viestinnän neuvonantaja. Haastattelu julkaistu Virtasen viesti -vaalilehdessä

Mieli maassa – masennus ja ympäristökriisi ovat samaa ilmiötä

Merkityksetön elämä voi sairastuttaa ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti.  Jos ihminen kokee elävänsä eristyksissä toisista ihmisistä ja luonnosta; jos hänen ainoa tehtävänsä on menestyä ja kuluttaa, hän sairastuu. Ympäristökriisin kolmet kasvot ovat ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja luonnonvarojen ylikulutus. Se lisää yleistä, kansainvälistä turvattomuutta ja merkitsee kasvavia pakolaisvirtoja elinkelvottomiksi muuttuneilta alueilta. Ympäristökriisi traumatisoi myös henkilökohtaisella tasolla.

Esittelen uutuuskirjassani Trauma ja rakkaus – kuinka selviytyä mahdottomasta kolme askelta traumasta toipumiseen.  Ne ovat tiedostaminen, vastuunotto ja toiminta. Samat askeleet pätevät kaikkiin elämän muutoksiin. Ympäristökriisin kohdalla pitää ensin tiedostaa tilanne ja ymmärtää luonnon kannalta kestämättömän elämäntavan vaikutukset yksilöllisellä, paikallisella ja globaalilla tasolla. Sitten pitää ottaa täysi vastuu omasta elämästään ja ratkaisuistaan. Ja sitten pitää toimia!

Nämä askeleet vievät väistämättä pois yksilökeskeisestä ajattelusta. Olemme yhdessä ihmiskunnan suurimman ja monimutkaisimman haasteen edessä. Ja vain yhdessä voimme sen ratkaista: Olen osallinen tässä yhteisössä, olen osa ihmiskuntaa ja maapalloa. Elämäni ei ole irrallinen, muista ihmisistä ja luonnosta riippumaton saareke. Elämäni edellytykset ovat suhteessa maapallon selviytymiseen.

Ekopsykologia syntyi 90-luvulla Yhdysvalloissa. Sen mukaan ekologisesti kestämätönelämäntapa aiheuttaa itsessäänpahoinvointia: masennusta, ahdistusta, välinpitämättömyyttä. Näitä ongelmia ei pidä hoitaa psykiatrisesti vaan muutoksella narsistisesta kulutuskulttuurista kestävään elämäntapaan. 1960-luvulla psykoanalyytikko Erich Fromm kirjoitti kaiken elollisen rakastamisesta. Nyt ekopsykologia nousee esiin ekoterapeuttisissa sovelluksissa ja ilmastoliikkeessä. Eläinavusteisia terapioita, luonto- ja puutarhaterapioita ja terapeuttisia metsäkävelyitä kehittävät Green Care –yhdistykset eri puolella Suomea.

Kun ihminen kokee olevansa yhteydessä johonkin suurempaan, kuten luontoon, hän voi paremmin. Ekopsykologisten ajatusten mukaan tuominen psykoterapiaan voi olla uudella tavalla eheyttävää. Terapian tehtävä ei ole palauttaa ihmistä takaisin itselleen ja ympäristölle tuhoavaan elämäntapaan vaan luoda kestävää muutosta.

Nähtävissä on ainakin kahdenlaista asennettasuhteessa ympäristöön. Vallitseva asenne on ympäristökriisejä vähättelevä. ”Minä en ainakaan alenna elintasoani.” Tai: ”Minä en autostani luovu.” ”Suomen teoilla ei ole mitään merkitystä.” ”Ilmastonmuutos on helppo teema laiskoille politiikoille. Lapsikin sen ymmärtää, niin kuin nähty.” Uusi ympäristöasenne taas korostaa muutoksen välttämättömyyttä ympäristökriisin edessä. Tarvitaan uusi, ekologinen identiteetti.

Australialainen kirjallisuuden tutkija David Tacey kirjoittaa uudesta identiteetistä näin:”… syntyy tietoisuus, joka ei ole enää vangittu minän yliherkkään, suppeaan maailmaan, vaan suuntautuu ulkoisen maailman objektiivisiin päämääriin. Laajentunut tietoisuus ei enää ole itsekkäisiin, omiin päämääriinsä, pelkoihinsa, toiveisiinsa tai kunnianhimoonsa sitoutunut, vaan se tuo yksilön suhteeseen maailman kanssa. Ne ongelmat, jotka tällä tasolla esiintyvät, eivät enää liity itsekkäisiin päämääriin vaan koskevat muita yhtä lailla kuin itseä.”

Minä väitän, että tuleva, hiilineutraali yhteiskunta on parempi kuin nykyinen. Minä väitän, että ihminen parantuu kunnioittavassa suhteessa toiseen ja suhteessa luontoon. Luontoa tuhoava elämäntapa ja länsimaiden yli pyyhkäissyt masennusaalto ovat samaa ilmiötä. Niiden ratkaisut ovat myös samoja, psykologisia.

Minä väitän, että uusi työväenliike voi rakentaa luonnontaloudellisesti kestävän hyvinvointivaltion mallin, jossa ihmiset ovat tietoisempia ja myötätuntoisempia, jossa niin luonto kuin ihminenkin voivat paremmin.

Kirjoitus on julkaistu Demokraatissa.

Mustijoki vapaaksi!

Mustijoki oli vahva taimenjoki. Taimenkanta taantui kuitenkin jo 1900-luvun alussa.  Maanviljelys ja padot alkoivat rasittaa jokea. Lopullisesti meritaimenet hävisivät vuonna 1965, kun Brasaksen pato rakennettiin. Padot ja voimalaitokset tuhosivat kalojen luonnollisen elinympäristön tehokkaasti niin Mustijoella kuin muuallakin Suomessa.

Meritaimen ja ankerias ovat äärimmäisen uhanalaisia lajeja. Ne tarvitsevat vapaana virtaavia jokia. Vapaana virtaavat joet palauttavat kalakannat, ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöä. Vapaana virtaava joki luo hyvinvointia!

Kalateiden rakentaminen on välttämätöntä, mutta ei riittävää. Kalat tarvitsevat myös kutupaikkoja, talvehtimis- ja poikasalueita. Kalojen kannalta olisi paras purkaa padot ja antaa veden virrata vapaasti.  

Mustijoen voimaloiden taloudellinen merkitys on olematon, mutta niiden aikaansaamat tuhot ovat valtavia. Valuma-alueineen ne haittaavat myös virkistyskäyttöä.

Mustijoki on lähes 80 kilometriä pitkä. Sen yhdeksän kosken kunnostamisen on arvioitu maksavan 3.2 miljoonaa euroa. Hintalappu ei ole lainkaan mahdoton. Pornaisissa teimme vuodenvaihteessa kuntalaisaloitteen vesistöjen kunnon ja virkistyskäytön selvittämiseksi. Saimme kokoon 152 allekirjoitusta. Myös Mustijoesta elävä lohijoki –yhdistys toimii aktiivisesti joen parantamiseksi.

Kalojen elinympäristön palauttamisen lisäksi on joen monipuolista virkistyskäyttöä kehitettävä. Vedenlaatua on tarkkailtava tehokkaammin. Tutkimustuloksista on raportoitava ja tuloksia valvottava. Kalastusta, patikointia, pyöräilyä ja melontaa varten tarvitaan nettisivut, karttoja, opasteita ja pysäköintipaikkoja. Tällä hetkellä tietoa on vaikea saada, puhumattakaan siitä, että Mustijokea markkinoitaisiin alueemme ainutlaatuisena lähiluontokohteena.

Kirjoitus on julkaistu vaalikynänä Mäntsälän Uutisissa.

Puhumalla paranee!

Mielenterveysongelmat koskettavat jokaista meistä jollain tavalla elämän aikana. Joka toinen kokee mielenterveyden häiriön, mutta vain puolet saa hoitoa.

Noin 700 000 suomalaista käyttää vuosittain jotakin psyykenlääkettä. Mielenterveydenhäiriöt vievät joka päivä yhdeksän suomalaista eläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeistä yli puolet on mielenterveysperusteisia. Mielenterveyden häiriöt maksavat Suomelle OECD:n uusimman raportin mukaan 11 miljardia vuosittain.

Mielenterveyden ongelmat ovat voimakkaasti yhteydessä köyhyyteen ja vain hyväosaiset voivat kustantaa itselleen terapian.  

Tämä on korutonta kertomaa suomalaisten hyvin(pahoin)voinnista. Yhtä julmia ovat luvut luonnon monimuotoisuuden katoamisesta, ilmastonmuutoksesta ja uhanalaisista eläimistä: uhanalaisina Suomessa on 2667 lajia. Ei mene hyvin ihmiseläimelläkään.

Terapia on tutkitusti tehokas hoitomuoto, mutta terapeutit ovat epäonnistuneet kertomaan sen vaikutuksista. Terapialla ei ole ollut puolestapuhujia. Terapia on myös keusoten ulkopuolella Uudellamaalla.

Tällä hetkellä avun saaminen on monimutkaista ja kelan kuntoutuspsykoterapiaan pääsy voi kestää jopa vuoden.  Mielenterveyden ongelmiin hoitoa pitäisi saada viipymättä.

Vajaa kuukausi sitten Mielenterveyspooli julkaisi Terapiatakuu -kansalaisaloitteen. Sen on allekirjoittanut lähes 15000 suomalaista. Mielenterveyspoolin muodostavat mielenterveystyön keskeiset toimijat. 

Terapiatakuun mukaan hoidon arviointi pitää tehdä kolmessa päivässä omassa terveyskeskuksessa. Oireen mukaisen hoidon pitää alkaa kuukauden kuluessa. Jokaisella on oikeus tarvittaessa lyhyeen, 6-20 kertaa, psykoterapiaan. 

Terapiatakuun julkistamistilaisuudessa oli pääasiassa alle kolmikymppisiä. Tässäkin asiassa nuoret toimivat viisaammin. Apua haetaan herkemmin. Vaikenemisen kulttuuri murenee.

Julkaistu Uusimaa-lehdessä Vaalikynä-kirjoituksena.