Tänään haluan puhua mielenterveydestä

Posted on by Harri Virtanen in itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivän 6.12.2023 juhlapuhe Pornaisissa

Kun pyytää terapeutilta itsenäisyyspäivänpuheen, saa puhetta mielen hyvinvoinnista. Mielenterveyden ajatellaan olevan yksilön asia, yksilön elämänkaareen liittyvä asia, yhden ihmisen kokemuksiin ja aivokemiaan liittyvä asia. Mielenterveyden ajatellaan asuvan yksilössä. Se on kuitenkin laajempi ilmiö. Se on yhteisöllinen kokemus.

Tänä itsenäisyyspäivänä haluan katsoa eteenpäin. Itsenäisyys ei ole vain menneisyyttä, se on myös tulevaisuutta. Se määritellään koko ajan uudestaan muuttuvassa maailmassa. Haasteet ovat nyt suuremmat kuin kertaakaan elinaikanani. Venäjän hyökkäys Ukrainaan lähes vuosi sitten käynnisti Suomessa turvallisuustilanteen uudelleen arvioinnin ja johti suurella yksimielisyydellä Natoon liittymiseen. Hyvin nopeasti Venäjä nimesi Suomen vihamieliseksi valtioksi. Meillä on 1300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa, maan kanssa, johon ei enää ole diplomaattisuhteita. Raja on samalla EU:n ja Naton raja.

Uusi normaali on levottomuudet ja hybridivaikuttaminen. Uusi normaali on epävarmuuden aika. Epävarmuuden sietäminen vaatii kestokykyä, resilienssiä, niin yksilöiltä kuin yhteisöiltä. Se vaatii yhteisöllisyyttä ja jakamista. Yksin emme selviä epävarmuuden ajassa.

Inhimillinen kärsimys Ukrainassa ja Lähi-Idässä on mittaamatonta. Sodat lisäävät ekologista tuhoa ja eläinten kärsimystä.

Sodat vaikuttavat meidän mieliimme. Sotatraumat vaikuttavat kolmanteen ja neljänteen sukupolveen kuten Suomessa hyvin tiedämme. Nyt jos koskaan on aika puolustaa demokratiaa ja ihmisarvoa, vuorovaikutusta ja vuoropuhelua. Rauha on kuitenkin tahdon asia, kuten Martti Ahtisaari on sanonut.

Me emme vielä tiedä millä tavalla pandemia traumatisoi pitkällä aikavälillä. Emme tiedä lisääntyvän lapsiperheköyhyyden pitkäaikaisvaikutuksia. Emme tiedä raa’an markkinatalouden, kulutukseen keskittyvän elämäntavan jättämiä jälkiä. Pohjoisen pallonpuoliskon hyvinvointi on perustunut eteläisen pallonpuoliskon riistoon. Emme tiedä tämän epätasa-arvon seurauksia. Sen me tiedämme, että mielenterveyden häiriöiden hinta Suomessa on noin 11 miljardia euroa vuosittain. Puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä. Pandemian aikana mielenterveyden ongelmat kasvoivat kaikissa ikäluokissa kaikkialla maailmassa, joidenkin arvioiden mukaan 25 prosenttia. Euroopassa noin 40 miljoonaa ihmistä kärsii masennuksesta, se tarkoittaa noin viittä prosenttia väestöstä. Masennus on kulttuurinen ja yhteiskunnallinen kysymys, ei pelkästään psykiatrinen tai yksilön asia.  Mielenterveyden häiriötkin ovat yhteisöllisiä.

Tuhannet vuorovaikutuskokemukset lapsuudessa muodostavat mielemme perustan. Sen peruspalikoita ovat tunteet ja ruumiilliset kokemukset. Ne voivat olla torjuvia, välinpitämättömiä tai satuttavia. Lapsi kokee itsensä pahaksi ja kelpaamattomaksi. Hän häpeää itseään ja tulkitsee maailman vaaralliseksi ja epäluotettavaksi. Sydän särkyy ennen kuin se on syntynyt. Riittävän hyvässä suhteessa hoivaaja pystyy vastamaan lapsen tarpeisiin ja olemaan vuorovaikutuksessa, hetki hetkeltä. Tästä vuorovaikutustanssista syntyy kokemus minuudesta, myötätunto, empatia ja ymmärrys toisen ja omasta mielestä, realistinen ja integroitu kuva itsestä ja toisista. Ne eivät ole syntymäominaisuuksia, vaan ne annetaan meille.

Ympäristöahdistusta kokevat erityisesti nuoret ja lapset. Se voi olla yhtä kivulias kokemus kuin läheisen menettäminen. Siitä on tunnistettavissa mielenterveyttä uhkaavan kriisin piirteet. Maailman maat ovat YK:n mukaan epäonnistuneet päästöjen vähentämisessä. Jotta ilmaston vaarallinen kuumeneminen pysäytettäisiin, päästöjen pitäisi laskea 43 prosenttia tämän vuosikymmenen loppuun mennessä vuoden 2019 tasolta. Päästöt ovat vähenemässä kaksi prosenttia.

Suomalaisten keskimääräinen hiilijalanjälki on 10 000 kg vuodessa. Jotta tavoite saavutettaisiin, sen pitää pudota 2500 kg vuodessa. Tämä tarkoittaa perustavanlaatuisia muutoksia elämäntavassa seuraavan vajaan kymmenen vuoden aikaikkunassa. Täytyy muistaa, että muutokset voivat johtaa kohti parempaa elämää, planetaarista hyvinvointia.

Minulla oli ilo kuntapäättäjänä osallistua maanpuolustuskurssille. Suuri osa kurssin ohjelmasta keskittyi juuri ilmastonmuutoksen riskitekijöihin. Ilmastonmuutoksen torjuminen on myös turvallisuuspolitiikkaa. Että ihan viherhippeilyä tämä ei ole.

 Suomen luonnon lajeista joka yhdeksäs on uhanalaisia. Olette ehkä huomanneet hömötiaisen häviämisen pihamailta ja pääskysten lennon vähenemisen kesäisinä iltoina? Olemme vastuussa vähemmän kuluttavan elämäntavan luomisesta. Poliittisesti voimme tukea ilmastotoimia, sitoutua päästötavoitteisiin, kehittää päästötöntä liikennettä, poistaa fossiilisiin polttoaineisiin nojaavat tuet, tukea kasvispainotteista ruokavaliota ja ylipäätään sitoutua elämäntapaan, joka on vähemmän tuhoava.

Luontokato tapahtuu myös meissä. Ihmiskeho on ekosysteemi, joka on riippuvainen ympäristöstä soluineen ja mikrobeineen. Monien kroonisten sairauksien, myös mielenterveyden häiriöiden ja ylipainon taustalla voi olla luontoperäisten suojatekijöiden heikkeneminen uusimpien tutkimusten mukaan.

Ihmisen mieli ja persoonallisuus syntyvät suhteissa. Koko elämä on suhteessa oloa. Aivot etsivät yhteyksiä. Tiedämme paljon lapsuuden kiintymyssuhteiden vaikutuksesta myöhempään elämään, mutta se ei oikein näy yhteiskunnassamme. Millaisia päätöksiä tehdään lapsiperheiden osalta, miten vähennetään lapsiperheköyhyyttä, ja ajattelen köyhyydellä nyt muutakin kuin taloudellista köyhyyttä. Köyhyys voi olla tunteiden köyhyyttä, kulttuurin köyhyyttä, sivistyksen köyhyyttä. Miten tuetaan lapsiperheiden hyvinvointia ennaltaehkäisevästi?

Tarvitaan hyvä terveydenhuolto, hyvä varhaiskasvatus, hyvä koulutus. Tarvitaan yhteiskunnan rakenteita, jotka mahdollistavat tasa-arvoisen ja turvallisen perhe-elämän. Tarvitaan yhteisöllisyyttä, ja yhteiskunta, joka pitää huolta lapsista.

Pornainen voisi olla tällainen lapsiystävällinen kunta.

Neuvolaverkosto syntyi 1940-luvulla. Silloin nähtiin tarpeelliseksi tavoittaa kaikki vanhemmat, odottavat äidit ja vastasyntyneet. Neuvolaverkoston vaikutus hyvinvointiimme on mittaamattoman arvokas. Vuonna 1944 annettiin laki, ettå jokaiseen kuntaan piti perustaa neuvola vuoteen 1949 mennessä. Sotien jälkeen myös parisuhteet olivat kovilla, kun traumatisoituneet miehet palasivat rintamalta, ja siihen tarpeeseen vastasi kirkon perheneuvonta. Nykyisin perheasiain neuvottelukeskuksia on 37 eripuolilla Suomea, työntekijöitä niissä on parisen sataa, ja asiakaskäyntejä 20 000 vuodessa.

Neuvottelukeskukset tarjoavat maksutonta apua perheille ja pareille. Ne tavoittavat ihmisiä, joilla ei ole muita mahdollisuuksia hankkia apua.

Jos perhe elää päihderiippuvuuksien tai mielenterveyden ongelmien haasteissa, tai perheessä on väkivaltaa, jatkuvia riitoja, syrjäytymistä, köyhyyttä, jos lapsen perusluottamus järkkyy, varhainen kiintymyssuhde vaurioituu, niin sillä on valtavat vaikutukset aikuiselämässä. Se näkyy tunne-elämän epävakautena, perittynä syrjäytymisenä, mielenterveysongelmina, fyysisinä sairauksina, ja monin, monin eri tavoin elämän vaikeuksina. Todellista ennalta ehkäisyä on varhainen puuttuminen ja meidän aikuisten vastuunkanto.

Nuorten syrjäytyminen työelämästä ja koulutuksesta ei ole sekään ainoastaan taloudellinen kysymys, vaan sen vahingolliset vaikutukset nuoren tunne-elämään ja käsitykseen omasta itsestä ja yhteiskunnasta ovat pitkävaikutteisia. Syrjäytymisestä tulee sukupolven kokemus, tunne siitä, että olen tarpeeton ja epäkelpo, voi seurata mukana koko elämän.

WHO julisti yksinäisyyden merkittäväksi mielenterveyden riskitekijäksi vain muutama viikko sitten. Yksinäisyys lyhentää elinikää ja lisää riskiä dementiaan, sydän- ja verisuonisairauksiin ja masennukseen. 5-15 prosenttia nuorista kokee yksinäisyyttä.

Minulla oli kunnia toimia kaksi vuotta valtuuston puheenjohtajana. Parhaiten mieleeni jäi kiusaamisteemasta valmisteltu iltakoulu, jossa kuultiin ensin asiantuntijaa ja sen lisäksi oli paneelikeskustelu, johon osallistui nuorten edustajia. Kiusaaminen on yhteisöllinen ilmiö, se ei ole kiusattavan ja kiusaajan välinen ongelma vaan yhteisön ongelma.

Kiusaamista esiintyy myös aikuisten välillä. Sitä varten luodaan turvallisemman tilan ohjeistuksia kaikenlaisille kohtaamisille. Sitä varten nimetään häirintäyhteyshenkilöitä tapahtumiin. Sosiaalinen media ja poliittinen ilmapiiri eivät varsinaisesti näytä vähentävän kiusaamista.

Sote-uudistus oli välttämätöntä tehdä. Suomi ei yksinkertaisesti olisi selvinnyt ilman uudistusta. On sanottu, että suomi on vanhainkoti, jossa me kaikki olemme töissä. Kun katsoo Keusoten arvioita tulevaisuuden kehityssuunnista, kaksi palkkia kasvaa ylitse muiden: mielenterveyden ongelmat ja ikääntyvä väestö. Näihin kysymyksiin meidän on pakko vastata. Ja näihin kysymyksiin eivät kunnat yksin olisi voineet vastata.

Meillä on huoli omasta terveyskeskuksesta ja paikallisista palveluista ja syystä. Luottamushenkilöt Keusotessa ovat tehneet hyvää, välillä raivokastakin työtä, palvelujen järjestämisen kohdalla, ja ainakin Pornaisten osalta myös tuloksellista. Terveysasemamme ei ole lakkautuslistalla. Muutoksiin joudumme kuitenkin tottumaan, mutta demokratia on Keusotessa toiminut, ja muutoksia tehdään toivoni mukaan yhä enemmän tietoon perustuen ja vastaten ensin peruskysymyksiin, miten lääkäriin pääsee ja hoitajiin saa yhteyden, kun sitä tarvitaan.

Pornaisten kunta on piristynyt, kun uudet viranhaltijat ovat pistäneet tuulemaan. Kiitos siitä. Vastikään uutisoitiin suuresta teollisesta investoinnista. Kevyenliikenteen väylät etenevät. Monitoimihallihanke liikahti eteenpäin. Liikenneympyrä valmistui tukemaan keskustan kasvua. Kaikista näistä uudistuksista huolimatta, haluan kysyä, kuinka vahvistamme paikallista kulttuuria? Onko kulttuurielämämme vilkastunut? Onko kokemus omasta hyvinvoinnista lisääntynyt? WHO:n raportin mukaan on selkeää tieteellistä näyttöä taiteen ja kulttuurin merkityksestä paitsi sairauksien ehkäisemisessä myös terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, sekä sairauksien hoitamisessa ja hallinnassa.

Hankalin este uudistuksille on asenne, miten on aina ennenkin tehty. Hyvät ystävät, se ei enää riitä, se ei toimi. Jotkut ovat taitavia torppaamaan kaiken uuden liittämällä sen johonkin vanhaan epäonnistumisen. Puhutaan muutosvastarinnasta. Voitaisiin alkaa puhua muutosmyötärinnasta. Ihan mallikkaastihan siinä liikenneympyrässä jo ajetaan!

Pieksämäellä ja Merikarvialla budjetin teko avattiin kuntalaisille. Myös strategiaa voidaan tehdä yhdessä kuntalaisten kanssa. Lähidemokratiaa ja avoimuutta, erilaisia uusia avauksia, voidaan lisätä meilläkin.

Ensi vuonna pidetään kahdet vaalit, jotka vaikuttavat maamme tulevaisuuteen. Pornaisissa voi olla vaikea ajatella paikkaamme Euroopassa, mutta siellä se kuitenkin on. Mekin olemme eurooppalaisia. EU:n painoarvo on isompi kuin sen pilkattu byrokratia tai meille kummallisina näyttäytyvät määräykset. EU:n ansiosta saimme rokotteet pandemiaan ja niiden jakaminen onnistui tasapuolisesti. Vahva EU on puolustuksellisesti merkittävä. Natolla ei ole omaa aseteollisuutta eikä rajavartiointia. EU:n kautta voimme toimia, kun demokratiat ympäri maailmaa heikkenevät. EU on tärkeä tekijä vihreässä siirtymässä. EU vaalit pidetään 6.-9. kesäkuuta. Ja hyvät pornaislaiset, ne eivät ole yhdentekevät vaalit.

Ennen EU-vaaleja on toisetkin vaalit, joissa valitaan Suomelle uusi presidentti. Varsinainen vaalipäivä on 28.1.

Lupasin puhua mielenterveydestä. Mikään määrä terapiaa ei riitä paikkaamaan kasvavaa mielenterveyden kriisiä tulevina vuosina, mikään sote uudistus ei ole riittävä, mitkään hyvinvointivaltion rippeet eivät poista yksinäisyyttä, ellei yhteiskunnallista, yhteisöllistä muutosta tehdä kohti välittävämpää ja myötätuntoisempaa tapaa elää ja toimia.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Aleksanteri Gustafsson: Ilmastonmuutoksen ja terapian sukupolvi

Posted on by Harri Virtanen in eduskuntavaalit

Harrin vaaliteemoina ovat mielenterveys, ympäristö ja kulttuuri. Nämä teemat ovat nykypäivänä tärkeämpiä kuin koskaan. Mielenterveyden ongelmista kärsivien ihmisten määrä on kasvanut ja jatkaa kasvamistaan. Ongelmien juurisyyt eivät ole ihmisissä itsessään, vaan jotakin on pielessä yhteiskunnassamme. Kilpailu ja kova paine menestyä ajavat jo koululaisia uupumuksen partaalle.

Koko maailma kohtaa tänä päivänä saman ympäristökriisin. Ihmisen aiheuttama lajien massasukupuutto, kuumeneva ilmasto sekä ympäristön saastuminen kemikaaleilla ja muovilla uhkaavat luontoa ja samalla ihmiskuntaa. Ympäristökriisit ovat yksiselitteisesti tärkein poliittinen kysymys seuraavien vuosikymmenten aikana.

Kulttuuri on erottamaton osa ihmisen olemassaoloa. Se tekee elämästä elämisen arvoista. Taide ja viihde luovat myös merkittävän määrän työpaikkoja. Kulttuuria pitää saada ihmisten lähelle ja saavutettavaksi.

Jos hellittäisimme paineita, joita asetamme itsellemme ja lapsillemme, voisimme paremmin. Jos työelämässä olisi kevyempi olla, ja vapaa-aikaa olisi enemmän, ei meidän tarvitsisi kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja aineellisiin statuksen symboleihin ja kiireistä elämää helpottaviin hilavitkuttimiin. Jos ostaisimme liput koko perheelle teatteriin, aiheuttaisimme vähemmän ympäristötuhoa ja toisimme työtä kulttuurin ammattilaisille. Oikeudenmukainen vihreä siirtymä pitää kaikki mukana, ja tekee elämästä elämisen arvoista.

Minun sukupolveni on elänyt koko elämänsä ilmastonmuutoksen varjossa. Mielenterveyden ongelmat ovat näkyneet lähipiirissäni niin kauan kuin muistan. Harrilla on mielenterveyden ja kulttuurin ammattilaisena hyvä käsitys siitä, miten yhteiskuntamme voi tukea hyvinvointia. Hänellä on taitoa tehdä Suomesta parempi paikka elää. Siksi minä äänestän eduskuntavaaleissa Harria!

Aleksanteri Gustafsson

Kampanjapäällikkö

Pääkirjoitus Virtasen viesti -lehdessä

Pasi Lampela: Näytelmäkirjailija ja maailma

Posted on by Harri Virtanen in kulttuuri

Kun George Floyd kuoli poliisiväkivallan uhrina 25. toukokuuta 2020 Minneapolisissa Yhdysvalloissa, satuin keskustelemaan tapauksesta erään nuoren aktivistin kanssa. Olimme molemmat kuohuksissa tragediasta, mutta hän veti siitä huomattavasti pidemmälle meneviä johtopäätöksiä: tämä tulisi olemaan hänen ikäpolvensa ihmisille sukupolvikokemus, ja taistelu rasismia ja väkivaltaa vastaan saisi nyt aivan uudet, entistä globaalimmat mittasuhteet. Ihmiset heräisivät, vihdoin.

Jäin pohtimaan hänen näkemyksiään. Miksi yksittäinen tapaus merkitsi niin paljon, kun huutavia vääryyksiä tapahtui joka päivä, ja maantietellisesti huomattavasti lähempänäkin, Venäjällä, Kiinassa, Lähi-Idässä, Afrikassa. Ja meillä Suomessa myös. Miksi tapahtumat Yhdysvalloissa vaikuttivat kiinnostavammilta ja polttavammilta? Aktivismi tuntui valikoivalta. Selittikö amerikkalaisen populaarikulttuurin valtava maailmanlaajuinen vaikutus kaiken, vai oliko kysymys someajan ilmiöstä, siitä miten vaikeasti hahmotettavia, kaukaa historiasta periytyviä ristiriitoja oli helpompi ymmärtää kun yksi ihminen antoi niille kasvot?   

Keskustelu palasi mieleeni seuraavana syksynä kun törmäsin kirjakaupan ALE-laarissa ruotsalaisen toimittajakaksikon teokseen, jossa he kertoivat koettelemuksistaan etiopialaisessa vankilassa. Heräsi ajatus näytelmästä, ja pohdin olisiko mahdollista kehitellä fiktio suomalaisesta toimittajasta ja valokuvaajasta vastaavan tyyppisessä tilanteessa. Olin Luottomies-romaaniani kirjoittaessani tullut perehtyneeksi Nigeriaan, koska kirjan päähenkilö kävi siellä kouluttamassa vartijoita ja poliiseja, ja muistin kauhukuvat Shellin öljynporauksen ja -jalostuksen aiheuttamasta inhimillisestä ja ekologisesta hävityksestä. Ihmiset elivät mustan liejun ja karrelle palaneen viidakon maailmanlopun maisemassa. Ja saman tien muistin myös Jorma Ollilan, Nokian entisen johtajan, suomalaisen sankarin. Kun Ollila toimi Shellin hallituksen puheenjohtajana vuosina 2006 – 2014, suomalaiset toimittajat ja aktivistit kyselivät häneltä Nigerian Deltan lohduttomasta tilanteesta, mutta Ollila kieltäytyi vastaamasta. Oliko mahdollista että hän ei tiennyt mitä Nigeriassa tapahtui? Vai tulkitsiko hän katastrofin normaaliksi asiaankuuluvaksi vahingoksi, collateral damageksi, jollaista aina syntyi kun toimittiin öljybisneksen kaltaisen jättiläisen kanssa, eikä asia näin ollen kaivannut julkisia selittelyjä?

Shelliä vastaan käytiin oikeutta Haagissa ja Lontoossa, ja suomalaisen toimittajan ja valokuvaajan Nigerian reissu alkoi tuntua enemmän kuin hyvältä idealta. Mutta hyvin nopeasti jouduin myös peilin eteen ja kamppailemaan muutamien ikävien kysymysten kanssa. Miksi kirjoittaisin jostain niin kaukaisesta todellisuudesta? Oliko minulla tarpeeksi tietoa? Pystyisinkö samaistumaan henkilöihin, jotka viruvat nigerialaisessa sellissä yhdeksän kuukautta taistellen henkensä kaupalla inhimillisyytensä, ja henkilökohtaisen ja ammatillisen etiikkansa puolesta? Miksi juuri tämä tarina erottuisi maailman kaaoksesta? Tavoittaisiko se jotain olennaista globalisaation, kolonialismin ja ilmastonmuutoksen runtelemasta nykymaailmasta, ja niistä inhimillisistä ristiriidoista, joiden keskellä joudumme elämään?

Päätin vastata kyllä.  

Pasi Lampela, julkaistu Virtasen viesti -vaalilehdessä

Arja Alho: Arjen kauneus ja kulttuurin rikkaus

Posted on by Harri Virtanen in eduskuntavaalit, kulttuuri

Onnea on unohtaa katseensa ilta-auringon maalaaman maisemaan tai herätä aamun ensimmäiseen valoon. Onnea on hivellä puusta hiottua kulhoa, savesta muotoiltua vatia, ihailla grafiikan lehden herkkiä viivoja tai kauniisti sidottua kukkakimppua. Onnea on antaa musiikin viedä keinuviin rytmiin mutta myös tunteiden mustiin vesiin.  Onnea on lehteillä kirjaa ja joutua toiseen maailmaan tai kokea ennen esiripun nousemista kihelmöivä jännitys.

Mistä ovat elämykset ja liikutus niiden kokemisesta tehty? Jokaisen resepti on oma mutta se tiedetään, että mielikuvitustamme ja luovuuttamme ruokitaan taiteilla. Ne auttavat meitä näkemään asioita yllättävällä tavalla ja laajentamaan kuvaamme maailmasta ja toisista ihmisistä.

Kulttuuri tarvitsee oman infransa siinä missä ihmisten liikkuminenkin maalla, meressä ja ilmassa.  Sitä pitää olla lähellä ja niinkin, että se kokoaa ihmisiä yhteen.  Kulttuuria pitää voida tehdä itse, kulttuuri tarvitsee yleisönsä palkitsemia tekijöitä – ja kaiken tämän kasvualustaa.  

Kulttuurin panostamisen ketjuja on joskus vaikea nähdä valintojen moninaisuudessa. Mutta useimmat ymmärtävät, että liikunta ja urheilu kuuluvat lasten ja nuorten arkeen ja että kun ketju on kunnossa, voimme kokea suurta yhteistä onnea menestyksestä. Musiikissakin pätee sama. Kun alan oppilaitoksia on eri puolilla maata, se synnyttää paitsi lahjakkuudet myös rikkaan musiikkielämän, josta pääsevät nauttimaan kaikki.

Rahalla on merkitystä.  Jos harrastaminen maksaa liikaa, menetetään yhteisesti jotakin. Jos kulttuurin tekemisellä ei elä, menetetään samoin. Jos kulttuuri kurjistuu, kansakunta joutuu identiteettikriisiin.

Vaalikeskusteluja hallitsevat varmuudella ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan tai talouteen keskittyvät politiikan asiantuntijat. Mutta poliittisen päättäjän on hallittava ihmisten elämisen ehtoja ja kun sitä yrittää tehdä, huomaa kaiken liittyvän kaikkeen.  Siksi äänestäjän on syytä kiinnittää katseensa sellaisiin ehdokkaisiin, jotka ovat uteliaita ja laaja-alaisia.

Kiinnostus kulttuuria kohtaan on kuin vakuutus, että numeroiden hallitseminen ja pykälien laatiminen on tarkoitettu ihmisiä ja elämää varten. Silloin tehdään yhteiskuntaa, jossa on aikaa ja mahdollista ammentaa onnen hetkiä.

Arja Alho, entinen poliittinen päättäjä, nykyinen aktivisti

Kirjoitus on julkaistu Virtasen viesti -vaalilehdessä

Teatterit tarvitsevat näytelmäkirjailijoita!

Posted on by Harri Virtanen in tarinankerronta

Suomessa ei näytelmäkirjailijoilla ole riittävästi uramahdollisuuksia. Minut koulutettiin Teatterikorkeakoulussa näytelmäkirjailijaksi, ja itse olen kouluttanut uusia sukupolvia lehtorina ja professorina samaan ammattiin. Me päädymme ohjaajiksi, TV-käsikirjoittajiksi, romaanikirjailijoiksi – tai mielenterveysalalle, sillä näytelmäkirjailijan ansaintamahdollisuudet ovat surkeat. Toimeentulolle ei ole rakennetta.

Näytelmäkirjailijat ovat ainoa teatterin ammattiryhmä, jonka palkkio on sidottu lipputulojen määrään. Tarinantaitajat ovat tärkeitä teattereille, jotta yleisö voi nauttia laadukkaista esityksistä ja näytelmäkirjallisuus voi kehittyä. Jokaisessa teatterissa pitäisi olla kotikirjailija. Teattereiden rahoitukseen pitäisi korvamerkitä kantaesitysten tilausvelvoite. On aika tarjota kirjailijoille kunnon urat tasavertaisina muiden teatteriammattilaisten kanssa.

Uudenmaan hylätyt kylät

Posted on by Harri Virtanen in Uncategorized

2.2.2019 Uusimaa Vaalikynä

Uudenmaan kunnat ovat hyvin erilaisia: Muutaman tuhannen asukkaan kunnista isoihin kasvukeskuksiin, meren rannoilta erämaihin. Pienten kuntakeskusten ympärillä on vielä pienempiä kyliä.

Uusimaa on myös maaseutua, ei pelkästään Helsinkiä, Vantaata, Espoota, Porvoota, Järvenpäätä. Maa- ja metsätalous, kalastus ja metsästys ovat osa elävää Uuttamaata. Miten pidetään huolta syrjäkylistä?

Lasten pitää saada päivähoitoa ja koulumatkojen tulee olla alle tunnin pituisina. Peruskoulun jälkeen pitää löytyä jatkokoulutusta. Terveydenhuollon pitää toimia, julkisilla pitää päästä ja kulttuuria pitää olla syrjäkylilläkin!

Jouni Kemppainen kirjoittaa Maaseudun tulevaisuuden pääkirjoituksessa otsikolla ”Maaseutu on jäämässä marginaaliin vaaleissa.” Oman kunnan mahdollisuuksiin kannattaa nyt tarttua. Mitä voimme tehdä, että elämä syrjäkylillä olisi nykyistä parempaa?

Pienillä kylillä on kulttuurihistoriaa ja tarinoita. Siellä on elävää kansaperinnettä ja yhteisöllisyyttä, kykyä ja ymmärrystä elää luonnonläheisesti.

Suomessa kulttuuritoiminta keskittyy vahvasti Uudellemaalle: 56 prosenttia koko maan kulttuurisektorin henkilöstöstä sijoittui tänne (Uudenmaan liitto). Uudellamaalla toimii lukuisia teattereita suomen ja ruotsin kielellä.

Nykytekniikka tarjoaa ennakkoluulottomia ratkaisuja liikenteen kustannuksiin, koulutukseen ja etätöihin. Luontopalvelut ja luontolähtöiset tai eläinavusteiset terapiat lisäävät hyvinvointia ja elinvoimaisuutta – syrjäisyys onkin voimavara! Harvaan asutuille seuduille voidaan räätälöidä omia ratkaisuja.

Harrin vappupuhe Pornaisissa

Posted on by Harri Virtanen in vappupuhe

Me emme tarvitse uutta liikettä. Meillä on jo liike. Meillä on liike, joka on luonnut hyvinvointivaltion ja parantanut työväen asemaa jo sadan vuoden ajan. Meillä on liike, joka toimii nyt kaikkien ihmisten elinolojen, elinympäristön ja työympäristön parantamiseksi.

Hyvä Halkian ja Pornaisten väki. Hyvät vieraat.

Minusta tuli sosialidemokraatti kun täytin kuusi vuotta. Se oli isoisäni syytä. Hän kertoi minulle tarinan miehestä, joka ei suostunut ottamaan vankikaveriltaan leipää, koska toinen tarvitsi enemmän. Ukki oli minun ihanteeni ja hänen ihanteensa oli Yrjö Kallinen. Ukki syntyi 1909 Hirvensalmella. Nuorena aikuisena hän tuli työn perässä Kymijokilaaksoon, Inkeroisiin, jossa rakennettiin tehdasta. Siinä tehtaassa ukki teki koko työuransa. Sodassa hän palveli aseettomana lääkintämiehenä ja huoltojoukoissa. Hän oli ainoa veteraani, joka osallistui rauhanmarssille 70-luvulla. Hän ei koskaan omistanut autoa ja liikkui niin pitkälle kuin pyörällä pääsi. Eläkkeellä hän hoiti rakentamansa rintamiestalon puutarhaa ja teki minun kanssani kala- ja metsäretkiä. Pieni puutarha, kalastaminen ja metsänantimet loivat luonnonmukaisen ja lähes omavaraisen systeemin. Ukki toimi aktiivisesti työväenliikkeessä ja oli itseoppinut Kymijokivarren terapeutti, jonka pihalle ihmiset tulivat murheineen. Ukin elämäntavassa yhdistyivät työväenliike ja ekologiset arvot.

Sosialidemokraattiseen puolueeseen liityin kuitenkin vasta 48 vuotta myöhemmin. Askel liittyä ensimmäistä kertaa puolueeseen oli suuri. Vierastin politiikkaa, lyhytnäköistä päätöksentekoa, keinotekoista vastakkainasettelua ja henkselien paukuttelua. Vierastin teknokraattista ja materialistista maailmankuvaa, joka tunnisti vain kovat arvot. Vierastan niitä edelleen.

Kulttuuri ja sivistys eivät ole politiikassa erityisen suosittuja. Kulttuuri ei ole vain kermavaahtoa kakun koristeena, se on itse kakku. Kulttuuri tuottaa hyvinvointia, itseymmärrystä ja työtä. Pornaisissa kiitos kulttuurin vaalimisesta kuuluu aktiivisille ihmisille, ei niinkään kunnalle. Aktiivisten pornaislaisten ansiosta meillä on kesäteatterit, musiikkia, tanssia, sirkus- ja kuvataidetoimintaa lapsille ja nuorille, videopajoja, kirjallisuutta. Ja meillä on monipuoliset mahdollisuudet harrastaa ruumiinkulttuuria.

Huonosti voiva yhteiskunta leikkaa kulttuurista. Huonosti voiva kunta hylkää paikallisen kulttuurin.

Terapia- ja mielenterveyspalvelut eivät myöskään kuulu politiikan suosituimpiin aiheisiin. Terapiapalveluilla ja mielenterveyspotilailla ei ole puolestapuhujia. Hoitoon pääsy on vaikeaa, yksityiset terapiat ovat kalliita. Luontolähtöiset ja eläinavusteiset terapiat ovat hyvä vaihtoehto ja kustannustehokas tapa lisätä hyvinvointia.

Hyvät kuulijat.

Kuulimme äsken Pornaisten tilanteesta vuosina 1917-18. Sisällissota loppui näihin aikoihin toukokuussa sata vuotta sitten. Vangiksi jäi arviolta 76 000 punaista. Suurimmat menetykset koettiin taistelujen tauottua massateloituksina ja epäinhimillisinä vankileirioloina. Sodan traumat vaikuttavat vieläkin. Tässä lähellä asuu ihmisiä, joita on lapsena kielletty tulemaan työväentalolle tai edes tälle mäelle.

Vihapuheen ja populismin aikana on tärkeää rakentaa siltoja ja ymmärrystä eri näkemysten, kansallisuuksien, vähemmistöjen, kielien ja sukupolvien välille. Sovinnon symbolina näen tämän muistomerkkihankkeenkin – kunhan vain järjestäjätahot pääsevät yksimielisyyteen asiasta!

Olof Palme puhui vuonna 1978 näin:

”Ensimmäinen toukokuuta on solidaarisuuden ja turvallisuuden päivä. Tänä päivänä yhteisöllisyys koetaan erityisen voimakkaasti. Yhteisöllisyys, jolla luodaan parempi tulevaisuus. Ja voimakkaammin kuin pitkään aikaan tunnemme kuinka tärkeää on yhdessä vastustaa porvarillista turvattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, itsekkyyttä, kovaa ja kylmää kilpailua. Tänään olemme yhteisöllisyyden ja inhimillisen lämmön puolella, sosialismin puolella. ”

Palmen puhe 40 vuoden takaa tuntuu yhä tuoreelta. Kysymyksenasettelu on sama. Uskallammeko asettua yhteisöllisyyden ja inhimillisen lämmön, myötätunnon puolelle?

Äsken puhuin sovinnollisuudesta ja siltojen rakentamisesta. On myös tekoja ja ideologioita, joita ei pidä hyväksyä. Rasismi, väkivalta, syrjiminen ja kiusaaminen ovat sellaisia. Uskallammeko tehdä niitä asioita, joista syntyy parempi tulevaisuus? Uskommeko itse, että huominen voi olla parempi?

Hyvät muutokset kestävät vuosikymmeniä, huonot tapahtuvat nopeasti. Luonnonmullistukset, tulipalot, onnettomuudet, väkivaltaisuudet ovat nopeita. Mutta on myös hitaita, huonoja muutoksia. Ilmastonmuutoksen ja jätteiden, erityisesti muovijätteiden, kanssa ollaan jo kriittisessä pisteessä. Tällaiseen hitaaseen, huonoon muutokseen ihminen sopeutuu helposti ja sokeutuu sille.

On myös nopeita hyviä muutoksia. On paljon asioita, jotka vain voitaisiin päättää ja sitten ne tapahtuvat.

Hitaita, hyviä muutoksia varten tarvitaan aatteita, jotka kantavat sukupolvien yli. Sellaisia kuin työväenliike ja feminismi. Naisten oikeuksien puolesta on taisteltu 100 vuotta ja #metoo osoitti kuinka paljon on vielä tekemistä. 15-vuotias tyttäreni sanoi, että puhu tasa-arvosta. Sen pitäisi olla niin luonnollista, ettei siitä tarvitse puhua.

Hyvät kuulijat.

Onko meillä todella kanttia jättää tuhottu maapallo ja romutettu hyvinvointivaltio sosiaalisine ongelmineen nuorille? Onko meillä varaa pitää nuoret pois päätöksenteosta? Omaa kuolemanpelkoaan oireilevilla äijillä on liikaa valtaa. He ovat välinpitämättömiä ja tuhoavat mieluummin planeetan kuin muuttavat ruokavaliotaan. Ihmiset kokevat loukkaavaksi sen, ettei ekologisia kysymyksiä oteta vakavasti.

Politiikkaan lähteminen ei ollut minulle egotrippi. Se on ekotrippi.

Välinpitämättömiksi tulevat myös syrjäytyneet ihmiset, ne joilla ei ole toivoa.

Meidän yli viisikymppisten tehtävä on tukea nuorista nousevaa liikettä ja raivata sille tilaa. Aikuinen poikani lähetti musavideon, jossa toistetaan, että kaikki on pilalla, pelkkää paskaa tilalla. Haluammeko todella jättää jälkeemme toivottomuuden?

Tasa-arvo, rauha ja kulttuuri ovat työväenliikkeen kulmakiviä. Tänä päivänä siihen on lisättävä ekologinen elämäntapa ja arvot. Parhaiten nämä toteutuvat hyvinvointivaltiossa. Me emme tarvitse uutta liikettä. Meillä on työväenliike. Mutta sen pitää nyt uudistua!

Hyvää vappua.