Harrin vappupuhe Pornaisissa

Me emme tarvitse uutta liikettä. Meillä on jo liike. Meillä on liike, joka on luonnut hyvinvointivaltion ja parantanut työväen asemaa jo sadan vuoden ajan. Meillä on liike, joka toimii nyt kaikkien ihmisten elinolojen, elinympäristön ja työympäristön parantamiseksi.

Hyvä Halkian ja Pornaisten väki. Hyvät vieraat.

Minusta tuli sosialidemokraatti kun täytin kuusi vuotta. Se oli isoisäni syytä. Hän kertoi minulle tarinan miehestä, joka ei suostunut ottamaan vankikaveriltaan leipää, koska toinen tarvitsi enemmän. Ukki oli minun ihanteeni ja hänen ihanteensa oli Yrjö Kallinen. Ukki syntyi 1909 Hirvensalmella. Nuorena aikuisena hän tuli työn perässä Kymijokilaaksoon, Inkeroisiin, jossa rakennettiin tehdasta. Siinä tehtaassa ukki teki koko työuransa. Sodassa hän palveli aseettomana lääkintämiehenä ja huoltojoukoissa. Hän oli ainoa veteraani, joka osallistui rauhanmarssille 70-luvulla. Hän ei koskaan omistanut autoa ja liikkui niin pitkälle kuin pyörällä pääsi. Eläkkeellä hän hoiti rakentamansa rintamiestalon puutarhaa ja teki minun kanssani kala- ja metsäretkiä. Pieni puutarha, kalastaminen ja metsänantimet loivat luonnonmukaisen ja lähes omavaraisen systeemin. Ukki toimi aktiivisesti työväenliikkeessä ja oli itseoppinut Kymijokivarren terapeutti, jonka pihalle ihmiset tulivat murheineen. Ukin elämäntavassa yhdistyivät työväenliike ja ekologiset arvot.

Sosialidemokraattiseen puolueeseen liityin kuitenkin vasta 48 vuotta myöhemmin. Askel liittyä ensimmäistä kertaa puolueeseen oli suuri. Vierastin politiikkaa, lyhytnäköistä päätöksentekoa, keinotekoista vastakkainasettelua ja henkselien paukuttelua. Vierastin teknokraattista ja materialistista maailmankuvaa, joka tunnisti vain kovat arvot. Vierastan niitä edelleen.

Kulttuuri ja sivistys eivät ole politiikassa erityisen suosittuja. Kulttuuri ei ole vain kermavaahtoa kakun koristeena, se on itse kakku. Kulttuuri tuottaa hyvinvointia, itseymmärrystä ja työtä. Pornaisissa kiitos kulttuurin vaalimisesta kuuluu aktiivisille ihmisille, ei niinkään kunnalle. Aktiivisten pornaislaisten ansiosta meillä on kesäteatterit, musiikkia, tanssia, sirkus- ja kuvataidetoimintaa lapsille ja nuorille, videopajoja, kirjallisuutta. Ja meillä on monipuoliset mahdollisuudet harrastaa ruumiinkulttuuria.

Huonosti voiva yhteiskunta leikkaa kulttuurista. Huonosti voiva kunta hylkää paikallisen kulttuurin.

Terapia- ja mielenterveyspalvelut eivät myöskään kuulu politiikan suosituimpiin aiheisiin. Terapiapalveluilla ja mielenterveyspotilailla ei ole puolestapuhujia. Hoitoon pääsy on vaikeaa, yksityiset terapiat ovat kalliita. Luontolähtöiset ja eläinavusteiset terapiat ovat hyvä vaihtoehto ja kustannustehokas tapa lisätä hyvinvointia.

Hyvät kuulijat.

Kuulimme äsken Pornaisten tilanteesta vuosina 1917-18. Sisällissota loppui näihin aikoihin toukokuussa sata vuotta sitten. Vangiksi jäi arviolta 76 000 punaista. Suurimmat menetykset koettiin taistelujen tauottua massateloituksina ja epäinhimillisinä vankileirioloina. Sodan traumat vaikuttavat vieläkin. Tässä lähellä asuu ihmisiä, joita on lapsena kielletty tulemaan työväentalolle tai edes tälle mäelle.

Vihapuheen ja populismin aikana on tärkeää rakentaa siltoja ja ymmärrystä eri näkemysten, kansallisuuksien, vähemmistöjen, kielien ja sukupolvien välille. Sovinnon symbolina näen tämän muistomerkkihankkeenkin – kunhan vain järjestäjätahot pääsevät yksimielisyyteen asiasta!

Olof Palme puhui vuonna 1978 näin:

”Ensimmäinen toukokuuta on solidaarisuuden ja turvallisuuden päivä. Tänä päivänä yhteisöllisyys koetaan erityisen voimakkaasti. Yhteisöllisyys, jolla luodaan parempi tulevaisuus. Ja voimakkaammin kuin pitkään aikaan tunnemme kuinka tärkeää on yhdessä vastustaa porvarillista turvattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, itsekkyyttä, kovaa ja kylmää kilpailua. Tänään olemme yhteisöllisyyden ja inhimillisen lämmön puolella, sosialismin puolella. ”

Palmen puhe 40 vuoden takaa tuntuu yhä tuoreelta. Kysymyksenasettelu on sama. Uskallammeko asettua yhteisöllisyyden ja inhimillisen lämmön, myötätunnon puolelle?

Äsken puhuin sovinnollisuudesta ja siltojen rakentamisesta. On myös tekoja ja ideologioita, joita ei pidä hyväksyä. Rasismi, väkivalta, syrjiminen ja kiusaaminen ovat sellaisia. Uskallammeko tehdä niitä asioita, joista syntyy parempi tulevaisuus? Uskommeko itse, että huominen voi olla parempi?

Hyvät muutokset kestävät vuosikymmeniä, huonot tapahtuvat nopeasti. Luonnonmullistukset, tulipalot, onnettomuudet, väkivaltaisuudet ovat nopeita. Mutta on myös hitaita, huonoja muutoksia. Ilmastonmuutoksen ja jätteiden, erityisesti muovijätteiden, kanssa ollaan jo kriittisessä pisteessä. Tällaiseen hitaaseen, huonoon muutokseen ihminen sopeutuu helposti ja sokeutuu sille.

On myös nopeita hyviä muutoksia. On paljon asioita, jotka vain voitaisiin päättää ja sitten ne tapahtuvat.

Hitaita, hyviä muutoksia varten tarvitaan aatteita, jotka kantavat sukupolvien yli. Sellaisia kuin työväenliike ja feminismi. Naisten oikeuksien puolesta on taisteltu 100 vuotta ja #metoo osoitti kuinka paljon on vielä tekemistä. 15-vuotias tyttäreni sanoi, että puhu tasa-arvosta. Sen pitäisi olla niin luonnollista, ettei siitä tarvitse puhua.

Hyvät kuulijat.

Onko meillä todella kanttia jättää tuhottu maapallo ja romutettu hyvinvointivaltio sosiaalisine ongelmineen nuorille? Onko meillä varaa pitää nuoret pois päätöksenteosta? Omaa kuolemanpelkoaan oireilevilla äijillä on liikaa valtaa. He ovat välinpitämättömiä ja tuhoavat mieluummin planeetan kuin muuttavat ruokavaliotaan. Ihmiset kokevat loukkaavaksi sen, ettei ekologisia kysymyksiä oteta vakavasti.

Politiikkaan lähteminen ei ollut minulle egotrippi. Se on ekotrippi.

Välinpitämättömiksi tulevat myös syrjäytyneet ihmiset, ne joilla ei ole toivoa.

Meidän yli viisikymppisten tehtävä on tukea nuorista nousevaa liikettä ja raivata sille tilaa. Aikuinen poikani lähetti musavideon, jossa toistetaan, että kaikki on pilalla, pelkkää paskaa tilalla. Haluammeko todella jättää jälkeemme toivottomuuden?

Tasa-arvo, rauha ja kulttuuri ovat työväenliikkeen kulmakiviä. Tänä päivänä siihen on lisättävä ekologinen elämäntapa ja arvot. Parhaiten nämä toteutuvat hyvinvointivaltiossa. Me emme tarvitse uutta liikettä. Meillä on työväenliike. Mutta sen pitää nyt uudistua!

Hyvää vappua.

Terve, uusmaalainen demari!

Olen Harri Virtanen, 54, ja ehdolla kansanedustajaehdokkaaksi numerolla 36. Juureni ovat työväenliikkeessä. Olen kotoisin tehdaspaikkakunnalta Kymenlaaksosta, Inkeroisista. Kymmenen vuotta olen asunut pienellä hevostilalla Pornaisissa, Suomen Hollywoodissa.
Jag ställer upp i nomineringen för SDP:s riksdagsvalskandidater i Nyland. Jag är bosatt i Borgnäs och lever i en tvåspråkig familj.
Vuosi sitten lähdin mukaan paikallispolitiikkaan, koska yhteiskunnallinen ilmapiiri kärjistyi muutamassa vuodessa. Asenteet kovenivat heikompia, syrjäytyneitä ja vähemmistöjä kohtaan. Vaikeneminen olisi ollut sen hyväksymistä.
Miten politiikan pitäisi muuttua, että näiden ihmisten tilanne otettaisiin paremmin huomioon? Miten politiikan pitää muuttua, että nuoret pääsevät mukaan? SDP on laiminlyönyt uuden sukupolven näkemykset maailmasta ja muuttuneet olosuhteet työelämässä ja koulutuksessa.
Kukaan SDP:ssä ei ole pystynyt uskottavasti ottamaan kantaa ympäristöasioihin. Se on jättänyt tyhjiön ja syönyt kannatusta. Jacob Söderman sanoo 80-vuotishaastattelussaan, että ilman tätä virhettä kannatuksemme olisi 35 prosenttia.
Uskon, että uusi työväenliike on ekologinen liike ja rauhanliike.
Olen teatteritaiteen maisteri ja toiminut käsikirjoittajana ja ohjaajana. Minulla on myös kuusivuotinen vaativan erityistason psykoterapiakoulutus ja vuodesta 2011 olen toiminut terapeuttina. Tällä hetkellä kirjoitan kirjaa traumasta. Urani olen tehnyt median ja kulttuurin johtotehtävissä. Minulla on viisi lasta.
Kampanjasivuni facebooksissa ja twitterissä.
Toivon, että saan tukesi ja päästään yhdessä rakentamaan uutta työväenliikettä!
Luottamustehtävät: Varavaltuutettu Pornaisissa Sote-lautakunnan jäsen Kuntayhtymän sote-valtuuston jäsen Sivistyslautakunnan varajäsen Kirkkovaltuuston varajäsen
Jäsenyydet: EAP European Associaton of Psychotherapy IAAP International Association of Analytical Psychology Green Care Finland Suomen näytelmäkirjailijaliitto Suomen Kengityssepät ry Suomen Filmiaura Suomen Televisioakatemia SMY Suomen metsästysyhdistys

Harri Virtanen Pornaisista ehdolla kansanedustajaehdokkaaksi

Halkian Työväenyhdistys on päättänyt esittää Harri Virtasta, s.1963, ehdolle eduskunta- ja maakuntavaaleihin. Myös Laukkosken Työväenyhdistys tukee Virtasta.
– Uudenmaan pienimmätkin kunnat pitää saada mukaan päätöksentekoon. Virtasella on vahvat juuret työväenliikkeessä ja kykyä uudistaa sitä. Hänellä on laajat verkostot ja uskomme, että Uudeltamaalta löytyy riittävästi kannatusta maaliin asti!
– On jälleen aika saada kansanedustaja Pornaisista, sanoo myös Risto Kuisma, jonka saappaita sovitetaan nyt Harri Virtaselle. Kuisma toimi kansanedustajana Uudeltamaalta vuosina 1995-2007, 2010-2011 ja pyrkii jälleen kansanedustajaksi Kymistä, jonne muutti 2015.
Harri Virtanen on sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä kuntayhtymän sote-valtuuston jäsen ja sivistyslautakunnan varajäsen sekä varavaltuutettu. Hän on toiminut johtotehtävissä kulttuuri- ja media-alalla. Hän on toiminut dramaturgian professorina, YLE TV1 fiktiotilaajana ja WSOY:n kustantajana. Hän on pidetty terapeutti.
– Ihmisen pitää elää merkityksellistä elämää. Haluan olla mukana luomassa sellaista yhteiskuntaa, jossa ihmiset voivat elää mielekkäästi kaikissa ikävaiheissa. Uskon, että nyt on uuden työväenliikkeen aika, sanoo Harri Virtanen.
Uudenmaan piirin sähköinen jäsenvaali pidetään 19.3.- 15.4. Jäsenvaalin tulos ratkaisee, ketkä lopulta pääsevät ehdokkaaksi Uudenmaan sosialidemokraattien ehdokaslistalle.
Lisätietoja:
Harri Virtanen
harrivirtanensd@gmail.com
Päivi Liu/Halkian ty